25. marraskuuta 2013

Rakkautta ja kakkuja


Sitoutua niin syvästi,
että muuttuu pohjattomaksi.
Puristaa niin lujasti,
että muuttuu rajattomaksi.
Rakastaa niin mielettömästi,
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä.
Rakastun Petriin joka päivä uudestaan. Joka aamu tunnen olevani rakastunut ja se tunne tuntuu niin hyvältä. Vatsassa on perhosia ja naurattaa. Me ei Petrin kanssa riidellä. Saatan joskus suutahtaa ja viettää mykkäkoulua, mutta koskaan Petri ei lähde mukaan mun kiukutteluun. Hän aina istuu vakavana ja pohtivaisena. Illasta me aina pyydetään anteeksi, koskaan ei mennä sopimatta nukkumaan.

Kuva
Rakkaudesta aasin siltaa pitkin kakkuihin. Olen pitkään miettinyt, että pitäisi tänne kirjoittaa kakuista ja kakkua korvaavista ideoista. Kumpikaan meistä ei välitä kakuista, ei varsinkaan niistä perus kermakakuista. Olemme yhdessä miettineet mitä tarjoaisimme perinteisen hääkakun sijaan. Kakku ei kuitenkaan ole poissuljettu kokonaan. Toivomme, että kakku/leivos on hyvin pelkistetty ja silti hyvin kaunis. En ala sen enempää kirjoittamaan aiheesta, vaan annan kuvien puhua puolestansa. 

1. kuva 2. kuva 3. kuva  4.kuva

Mitä jos cakepopsit tai macaronsit korvaisivat kakun? En ole vielä itse henkilökohtaisesti törmännyt yhteenkään tälläiseen ideaan häissä, mutta monessa blogista tästä olen lukenut. Itse en ole koskaan cakepopseja syönyt, mutta macaronssit on todella hyviä! Ja onhan tässä aikaa maistella ja miettiä makuja.

1. kuva  2.kuva 3. kuva  4.  kuva

Cupcaket ovat myös häämailmassa  hyvin suosittuja ja trendikkäitä. Nämä ovat meillä myös vaihtoehtona. Tietenkin näiden lisäksi tulisi pieni kakku, jonka me perinteiden mukaisesti leikkaamme samalla polkasten. Näistä saa niiin meidän teeman näköisiä! I love!

1. ylä vas.2. ala vas.3. keski 4.  ylä oik. 5. i do

21. marraskuuta 2013

Kiirettä kiirettä

Äääh, on ollut niin kiirettä ettei ole kerennyt edes teille kuulumisia kirjoittaa! Nyt on menty suurilla harppauksilla eteenpäin häiden suunnittelussa. Meillä on juhlapaikka päätettynä, dj ja valokuvaaja! Niistä kirjoittelen teille paremmalla ajalla lisää. Tuntuu siltä, että päivät ovat liian lyhyitä. Kaikki ylimääräinen aika menee tällä hetkellä häihin tai parisuhteen hoitamiseen. Eniten aikaa menee tällä hetkellä hevoseen, joka hienosti juoksi viime viikonloppuna ykköseksi! On se hieno poika! 

Lupaan viimeistään viikonloppuna kirjoittaa teille pitkän postauksen! 


14. marraskuuta 2013

Talviset kihlakuvat



Talviset kihlakuvat olisivat tosi kivat. Sellaiset, missä tehdään lumienkeleitä järvellä tai missä tehdään lumiukkoa ja juodaan kaakaota. Sulhasen rillit somasti huurussa. Valokuvausta voisi suunnitella helmikuulle 2014 tai 2015. Myöhempi ajankohta kuulostaa paljon paremmalle, koska kuvat olisivat ns. tuoreita ja morsiusdiettini pikku hiljaa ohi. Suunnittelin jo käyttäväni kihlajaiskuvia Save the daten teossa eli ideana on pistää helmikuun kuukausi korttiin ja ympyröidä päivämäärä siittä. Ylhäälle tai sivulle tulee meidän kihlakuva.

Toisena ideana on lähettää std joulukorttina, johon tulisi meidän kihlakuva etukannelle ja taakse tulisi sitten hyvän joulun toivotukset, hääpäivä jne.



Kuvat

13. marraskuuta 2013

Talvihäät

Kuten kuvista voi päätellä ja tarkka silmäset ovat huomanneet, päivämäärämme on muuttunut ja nyt sitä ei enään muuteta. Huomasimme, että eräs tuntemamme pariskunta suunnittelee häitä samalle päivämäärälle. Pidimme sulhasen kanssa hätäkokousen ja tulimme siihen tulokseen, että 20.2.2016 meillä tanssitaan häitä.



Kuvat




12. marraskuuta 2013

Ei muistot ystävyyden kuole milloinkaan



Kirjoitan tämän postauksen itseäni varten tänne muistiin, koska kuolleiden muistaminen minulle on hyvin tärkeätä
Pinterest
Seuraavaksi mietin muistopöydän tekemistä, jossa olisi heidän kuvansa ja kynttilät. Tai pelkät kynttilät vain ja joku kaunis runo. Luultavasti vielä kuolinpäivä ja nimi.. 

Pinterest
Pinterest
Myös pallojen lähettäminen enkeleille olisi todella kaunis idea. Ehkä tätä ja ylempää ideaa tulemme käyttämään häissämme.





Tarina omasta isästäni ja isähahmoista


Kirjoitan tätä tekstiä teille isäinpäivänä, jota en ole koskaan viettänyt. Pyydän anteeksi, jos kielioppi tekstissä on päin pyllyä tai kirjoitusvirheitä löytyy. Varmasti kirjoitus on hyvin sekava. Tämän kirjoittaminen oli minulle hyvin vaikeata ja en pysty tätä enään oikolukemaan niin etten itkisi. 

Mennään ajassa noin 19-vuotta taaksepäin. Äitini oli silloin ammattikoulussa ja kovasti rakastunut, mutta rakastuksen kohde ei ollut niin rakastunut. Mies oli vanhempi, hyvä kuntoinen ja komea. Nuoruuden huumaa niinkuin äitini sanoo. Olin sen nuoren rakkauden tulos. Pari kuukautta eteenpäin mies sai tietää raskaudesta. Sanoi kuulemma ettei koskaan halua nähdä lasta, että tee abortti. Äiti ei kuunnellut. Nuorena tyttönä hän muutti uuteen kaupunkiin ja koitti jatkaa opiskelua ompelijaksi. Eihän siittä mitään tullut. Kaikkihan sen tietää. Nuori nainen raskaana ja uudella paikkakunnalla, kaukana kotoa.

Kuukaudet vierivät, tuli synnytyksen vuoro. Äitini yksin pelkojensa kanssa, kunnes hänen siskonsa tulee tueksi synnytykseen. Sitten ilmestyinkin minä maailmaan monen raskaan tunnin jälkeen. Kauaa ei kerettykkään olemaan synnärillä, kun matka kohti Tayssia alkoi. Sairastuin ja olin lähellä kuolemaa. Samalla äitini kovasti yritti pitää isääni yhteyttä, että vois tulla kahtomaan kun se on vielä mahdollista. Hän ei tullut.

Noin kaksi vuotta myöhemmin äitini tapasi veljeni isän. Sain isähahmon, kutsutaan häntä Matiksi. Sain kutsua häntä isäksi. He asuivat yhdessä veljeni ensimmäiset vuodet, sitten erosivat. Matti ja hänen sukunsa piti minua verisukulaisena. Viikonloput olin aina veljeni kanssa Matilla. Muistan, että joka joulu kävimme veljeni mummolassa. Kerrankin sain mummon ja papan jotka välittävät minusta ja sanoivat rakkaaksi. Aina he ottivat minut mökillensä mukaan, veljeni serkut oli minullekkin serkkuja, veljeni täti vei meidän Särkänniemeen, toinen täti taas otti meidät Helsinkiin ja he rakastivat minua. Veljeni ja minun kasvaessa, ongelmien tullessa hän kuitenkin sanoi minulle "en ole isäsi, sano Matiksi". Se kolautti pahasti. Sen jälkeen en ole häneen pitänyt yhteyttä.

Kun olin 6-vuotias, siskoni syntyi. Äitini ja siskoni isän suhde oli todella lyhyt. Hän ei ollut ollenkaan kiinnostunut minusta tai veljestäni. Minkäänlaista lähempää suhdetta ei syntynyt häneen. Muistan vain hänestä sen, että mies juhli paljon ja tupakoitsi. Siskolleni hän on kuitenkin hyvä isä aina välillä.

Vuodet vierivät. Äitini rakastui. Perheeseemme syntyi kolme nuorinta pikkuveljeä. Tämä mies on minun nuoruuden/loppu lapsuuteni tärkein isäpuoli. Koskaan en häntä isäksi kuitenkaan sanonut, vaikka annettiin siihen lupa. Kutsuin häntä aina etunimellä. Hän piti minua kuin omaa lastansa, kunnes hänen selkänsä leikattiin ja hän muuttui. Olin hänelle se punainen viitta, joka oli aina väärässä paikassa. Muutin ammattikoulun asuntolan 15 kesäsenä, vain sen takia etten jaksanut enään olla se johon purettiin viha. Muutin ensimmäiseen omaan asuntoon 17 vuotiaana, koska kotiin ei ollut mitään asiaa. Ongelmat pahentuivat, hänen ja äitini välinen suhde hajosi. Kaikki oli lavastettua lasten takia. Kunnes se päättyi siihen, että mies petti. Maailma romahti jalkojeni alla. 

Vaikka äidin ja isäpuolen välit tulehtuivat ja erosivat. Silti hän on minulle tärkeä omalla tavallansa. En voi ymmärtää enkä käsittää vieläkään sitä henkistä väkivaltaa ja kipua mitä hän minulle tuotti. Hyvinä päivinä ja hetkinä unelmoin, että sitten kun menen naimisiin isäpuoleni saattaa minut alttarille. Niin ei tule käymään, koska äitini haavat ovat niin syviä ja vuotavia vielä. Enkä tahdo, että joku olisi onneton hääpäivänä.

Sain tietää 18-vuotiaana isäni henkilöllisyyden, jota on koitettu salata minulta. Etten tule pettymään. Otin häneen yhteyttä ja hän itse puhelimessa sanoi ettei halua pitää yhteyttä. Siltikin hän seuraa elämääni äitini ja hänen yhteisen ystävättären kautta. Asiaa ei myöskään helpota se, että asumme samalla paikkakunnalla.

Vieraalle on helpompi sanoa, että biologinen isäni on kuollut kuin kertoa pitkän tarinan siittä miten hän äidin hylkäsi vaikeena hetkenä.

Olen äitin tyttö nyt ja aina.

Olen lapsena ollut kateellinen esimerkiksi siskolleni siittä, että hän saa paljon lahjoja jouluna ja matkustaa isänsä kanssa etelän lämpöön. Koska en päässyt lapsuudessani koskaan mihinkään tai sain joulu lahjani pelkästään äidiltä. Ei sitä voinut silloin lapsena ymmärtää. Aina äitini yritti parasta ja yrittää vieläkin. Äiti yritti täyttää sitä isänkin roolia ja välillä se on varmasti ollut raskasta. Yksin kasvattaa tyttöä.

Kiitos äiti siittä, kyllä me ollaan kahdestaan pärjätty aina ja tullaan pärjäämään <3

10. marraskuuta 2013

Alusvaatteita, sukkanauhoja ja hääyö pukeutumista ;)

Olen tässä jo hetken katsellut mitä haluaisin pukea mekkoni alle. Mekon alle tulee korsetti (rintaliivit?), alushousut, sukkanauha, stay upit ja sukkanauhaliivit. Väreinä tietenkin vaaleanpunainen tai valkoinen. 





Kuvat Pinterest

Toivon löytäväni sinisen (jotain sinistä) tai ruskean sukkanauhan, johon voisi kirjailla päivän ja nimikirjaimet. Olen pitkään miettinyt, että voisin pitää kahta sukkanauhaa joista toisen sulhanen heittää ja toisen voisimme pitää itsellämme.




Kuvat Pinterest

Tietenkin hää yöksi pitää keksiä joku yöasu. Jotain pitsiä ja seksikästä ;) Ainakin tämän hetkisten puheiden mukaan viettäisimme hääyön myöhemmin häämatkalla, mutta ainahan voi yrittää. Sillä Petri kuulemma tulee olemaan hääpäivän jälkeen niin väsynyt/jurrissa että kaatuu sänkyyn X asentoon.  Mutta tässä pieniä ideoita hää yötä varten. 



 Kuvat Pinterest

Vaikka kuinka laihtuisin tulen näyttämään yöasussa tältä, mutta ei sille voi mitään.




8. marraskuuta 2013

Lemmenlaiva


Häärintamalla ei mitään uutta, mutta risteilyjä selatessani löysin tälläisen joka oli pakko jakaa teille! En tiedä onko tätä jo monessa blogissa käsitelty, mutta vihkiminen laivalla on joulukuussa mahdollista. Viking Line mahdollistaa sen I do tempauksella. Esimerkki hinnaksi yhtiö on pistänyt 160e vihkipari, johon sisältyy vuorokauden risteily Turusta Seaside Double-hytissä (parivuode), vihkimisen, kahvin/tee ja Viking Grace-leivos, morsiusmalja, vapaavalintainen musiikkikappale vihkimisen yhteydessä, oma valintaisen häävalssin ja YHDEN ainoan häävalokuvan. 


Periaatteessa tämä vihkiminen on halpa ja silti erillainen. Itse en jotenkin innostu risteilyssä tehtävään vihkimiseen, koska juhliminen laivalla tuntemattomien kanssa baarissa tms ei kuulosta hyvälle. Vihkimisen jälkeen tarjoillaan leivos ja tanssi, sen jälkeen show on ohi. 


Toisaalta olen miettinyt vihkimistä meidän veneessä tai veneen käyttämistä "hääautona", koska vesi elementtinä on meille hyvin tärkeä. Viime kesäkin meni veneilessä. Mietin myös sitä miten ihmeessä pääsen veneeseemme hameeni kanssa kun välillä sinne nouseminen on muutenkin vaikeaa. Tai mitä jos valokuvauksissa hyödynnettäisiin, hmm en tiedä.

KUVA

Pientä aasinsiltaa pitkin takaisin risteily aiheeseen. Olen Petrin kanssa varanneet risteilyn yllä mainittuun laivayhtiöön ja äitini tulee mukaan "huoltajaksi"(?), koska en ole vielä 21. Menemme juhlistamaan vuosipäiväämme ja ottamaan arjesta irtioton ennen joulua. Toivoisin löytäväni laivalta hajuveden ja koruja, mutta saas nähdä miten käy.