Kommentti jättää jälkensä

"Kommentti jättää jälkensä -kampanja on lähtenyt liikkeelle satuttavia kommentteja saaneista bloggaajista, jotka haluavat lisätä positiivista ja asiallista keskustelua verkossa.

Nimettömyyden ei tulisi automaattisesti tarkoittaa lupaa törkeillä. Haastamme netissä keskustelevia miettimään: 

Millaisen jäljen sinä jätät?"

Kyseinen kampanja osallistuu helmikuussa vietettävään Mediataitoviikkoon, jonka teemana on Yhdessä parempi internet. Tässä kirjoituksessa vastaan kysymyksiin, jotka he ovat esittäneet.

1. Millaiset kommentit ovat herättäneet ajatuksia ja tunteita? 

2. Kuinka kommentit ovat vaikuttaneet sinuun? 

3. Onko joku tietty kommentti jäänyt erityisesti mieleen? 

4. Millaisia kommentteja haluaisit seuraajiltasi?

Jokainen tietää, että negatiivinen kommentti tekee pahaa. Silloin tulee mietittyä "mitä tein väärin, miksi hän kirjoitti näin?". Ymmärrän kyllä kritiikin (koska jokaista ei voi miellyttää). Mutta henkilökohtaisiin asioihin ei saa mennä,  isoimmissa blogeissa olen nähny kommentteja "laihduta läski", "tapa ämmä ittes" yms. Ne on väärin ja se tuntuu pahalta, vaikka ei ole kyse minusta. Tälläisen kommentin huomattuani, kirjoitan aina pitkän ja myönteisen kommentin blogaajalle toivoen, että se piristäisi edes hieman päivää. Pahimpia kommentteja näkee keskustelufoorumeilla, joihin ei tarvitse kirjautua kirjoittaakseen esim. Demi.fi, vauva.fi ja Hevostalli.net.

"Kuollut. Jäi auton alle ja menehtyi Jyväskylässä."

Näin luki erään keskustelufoorumin avoimessa keskustelussa viime joulukuussa, kun jätin blogini pienelle tauolle raskaan eroni vuoksi. Jo samana iltana blogini poistamisesta keskustelu kävi kuumana. Mukana oli sekä aidosti asiasta kiinnostuneita, mutta nopeasti keskustelu kääntyi negatiivissävytteiseksi. Henkilökohtaisten asioideni levittelyn lisäksi käytiin kovaa keskustelua ihmisyydestäni. Olin vuorokauden aikana jäänyt auton alle ja kuollut, minut oli raiskattu ja paloiteltu laukkuun, olin pettänyt lapseni isää ollessani raskaana, teeskentelin kaikki kirjottamani, olin naiivi ja tyhmä, mitä vielä. Tällaisia jouluterveisiä luin nelikuinen esikoinen sylissäni.

- Hetkiä -blogi. 

 Keskustelufoorumeiden sääntöjen ja kiusaamisrikosten vastaisesti on monen bloggaajan yksityiselämää riepoteltu törkeästi ja silti kukaan ei tee mitään! Hetkiä -blogin kirjoittaja ei ole ainoa, joka on joutunut kärsimään tälläisestä. Yleensä foorumeilla ylläpitäjät ovat hyvin lepsuja ja eivät seuraa keskusteluja. Toivon suuresti, että yllä mainitut keskustelufoorumit tiukentavat otettansa ylläpitäjinä. 

Minuun eniten iskenyt kommentti on kirjoitettu tapetusta ystävästäni. Hänet tappoi äitinsä miesystävä ja hänen kaveri. Kommentti oli kirjoitettu foorumille, jossa "koti-poliisit" saavat arvuutella motiivia, tekijää, hetkeä tms. Itse olen seurannut tätä keskustelua alusta asti.

Jos oli siis rikosilmoituksen tehnyt jossa nimennyt jonkun niin vasikkahan tuo oli. eli respectiä ja mitalit pojille vaan!

Kommentin on lähettänyt mies joka on erään toisen murhan takana ja on ollut useesti vastaavanlaisten kommenttien kanssa mediassa. Tämä kommentti sai vihani roihahtamaan, kukaan ei voi kenellekkään sanoa että sun kuolemas oli oikeutettu, kun olit vasikka! Keskustelua olen seurannut alusta asti ja mikään muu kommentti ei iskenyt näin pahasti.

Olen monen muun tapaan antanut mahdollisuuden kirjoittaa anonyymisti. Tähän asti olen selvinyt olan kohautuksilla ja jos asiat menevät pahemmaksi ei blogissani tai missään muualla anonyymisti enään kirjoiteta.

Oli kiusattu kuollu tai ei, kenenkään ei pidä kuulla/lukea tälläistä, mitä anonyymit kirjoittavat jättävät. Se jättää jälkiä.

Itse toivoisin lukijoiltani positiivisia kommentteja ja tietenkin negatiivista palautetta saa antaa aiheesta, mutta sovitaan jo nyt ettei henkilökohtaisuuksiin mentäisi jookosta?

Haastan jokaisen hääbloggaajan kirjoittamaan aiheesta!

Millaisia kokemuksia sinulla on kommenteista?